Ensimmäinen luku

naramuMinä Naramu, Ašaredun poika, assyrialainen, kirjoitan Asarjalle, verelle verestäni, kuninkaan suosikille ja ruhtinaiden ystävälle.

Olkoon sinulla terveyttä ja rauhaa, joita isällesi ei ole haudassaan suotu. Olkoon Jumalasi kanssasi, kun heräät aamuisin, ja antakoon sinulle levon, kun illalla lasket pääsi. Siunatkoon Hän sinua nuoruuden kukoistuksesta vanhuuden päiviin, joita isäsi ei sallittu kokea.

Unet piinaavat minua öisin ja kuumeiset harhat päivisin. Jumalat ovat tehneet minusta viallisen, niin että kun suljen silmäni, näen menneiden päivien näkyjä, ja kun avaan ne taas, näyt eivät katoa. Muistan monet asiat tarkemmin kuin haluaisin. Mihinkään en voi paeta, lohtua en voi löytää, kukaan ei ole kanssani, kun istun yksin haudassani.

Monia asioita muistan kahdella tavalla tai kolmella, kun taas toiset muistot pakenevat minua. En muista äitini kasvoja. Sisarteni äänet ovat muuttuneet oudoiksi korvissani enkä tunnista niitä enää. En muista edes raudan tuoksua isäni pajassa, vaikka vain vähän aikaa sitten saatoin yhä tuntea sen nenässäni. Onnen hetket ovat unohtuneet, mutta suru juoksee silmieni editse päivästä toiseen. Vain kirjoittamalla voin hetkeksi helpottaa murhettani.

Sinun on annettava minulle anteeksi, Asarja, etten muista kaikkea oikein enkä osaa kertoa niin kuin asiat tapahtuivat. Mutta muistoni ovat minulle yhtä totta kuin jumalten luoma maailma. Kirjoitan muistoistani, jotta voisin unohtaa.

Edellisessä kirjeessäni kerroin, kuinka kotikaupunkini hävitettiin ja kuinka minut vietiin orjaksi Babyloniin. Kuninkaanpoika Nebukadressar otti minut suosioonsa. Hän määräsi minut sotilaskoulutukseen, kouli minua tehdäkseen minusta mieleisensä ja puhui kanssani jumalten ja kuninkaiden asioista.

Kerroin myös, kuinka pakenin Babylonista ystävieni kanssa. Rohkea Tukultu, viisas Sumi ja rakas veljeni Dannu tekivät minulle seuraa matkatessani Niniveen, mihin Assyrian kuningas ja hänen sotapäällikkönsä olivat perustaneet viimeisen linnakkeensa. Sieltä käsin assyrialaiset puolustautuivat meedialaisia ja babylonialaisia vastaan.

Sumin kasvot palaavat elävinä eteeni, kun muistelen häntä. Toisinaan tuntuu siltä kuin hän istuisi kanssani kammiossani. Hänen silmiensä viisaus, suunsa lempeys ja kasvojensa viattomuus saavat minut hymyilemään. Hän hymyilee, ja hänen silmiensä väliin, otsan rajaan, ilmestyy tuskin huomattava uurre. Hän nojaa minua kohti ja koskettaa sormellaan poskeani. Räpäytän silmiäni, ja hän on kadonnut. Saatan kuitenkin kuulla hänen pehmeän äänensä kun hän kuiskaa korvaani: ”Naramu”.

Kiroan meedialaiset ja babylonialaiset, jotka hyökkäsivät Niniveen. Kiroan heidän tikkaansa, jotka he pystyttivät muureja vasten, muurinmurtajansa, jotka murskasivat portit ja muurien heikot kohdat, ja keihäänsä, jotka toivat kuoleman tullessaan. Mutta tiedän, etteivät he olleet sen pahempia kuin minä tai kukaan muukaan assyrialainen, vaan he vain tottelivat komentajiensa käskyjä.

Enää eivät vihollisen keihäät tavoittele lihaani eikä minulla ole paikkaa, mistä etsiä kuolemaa. Vihaan seinien turvaa ympärilläni. Vihaan keihäitä, jotka eivät ottaneet minulta arvotonta henkeäni. Ja vihaan pelkoani ja haluani enemmän kuin mitään muuta. Tartun kiinni elämääni kuin kirjoituspuikkoon, jolla piirrän kirjaimia saveen, enkä tohdi riistää itseltäni jokapäiväistä tuskaani.

nuolenpaakirjoitustaEn tiedä, saatko koskaan näitä savitauluja silmiesi eteen. Toivon etteivät he, joilla valta on, murskaa taulujani, vaan että saisit tauluistani lukea niistä päivistä joina kävelin maan päällä. Noina päivinä minulla oli mahdollisuus astua manalaan, mutta toivo pidätti minut kiinni elämässä. Vasta kun hylkäsin toivoni, minut otettiin manalaan asumaan. Ja nyt toivon taas.

Aloitan kirjoittamalla Niniven hävityksestä, samoista vaiheista joihin päätin edellisen kirjeeni. Kun sotkin edellisen kirjeeni savea, silmäni sumenivat ja kirjoituspuikko putosi monesti kädestäni, sillä muistot painoivat sydäntäni. Tällä kertaa yritän kertoa tarkemmin, todemmin, muistaa asiat siten kuin ne todella tapahtuivat jumalten taivaan alla.

 


Seuraavaan lukuun