Aamu

nebukadressarBabylonian kuninkaanpoika Nebukadressar katsoi sotavaunustaan miestensä valmistautumista. Jalkamiehet asettuivat vieri viereen keihäiden ja kilpien riveiksi, ratsumiehet muodostivat kiiloja, ja vaunusoturit, ajajat ja kilvenkantajat hyppäsivät sotavaunuihinsa. Kaikkialla päälliköt antoivat käskyjä, keskustelivat suunnitelmista ja viittoivat käsillään Niniven muureja kohti.

Kuninkaanpoika myhäili tyytyväisenä. Hän ei vaivannut mieltään yksityiskohdilla, sillä hänen päällikkönsä hoitivat järjestelyt hänen puolestaan.

Hyökkäysjoukon parhaat miehet olivat kokoontuneet keskelle babylonialaisten ryhmitystä, Khosr-joen molemmin puolin. He katsoivat riemuissaan patoa, joka kohosi joesta vallihaudan takana, juuri ennen Niniven muuria. Padon oli määrä sorruttaa kaupungin portti ja taata helppo reitti sisään kaupunkiin.

Khosrin pato oli ollut Nebukadressarin ajatus, joka oli saanut alkunsa jo kuukausia sitten. Kun babylonialaiset olivat marssineet Assyrian maahan, metsästäneet riistaa ja ryöstäneet karjaa maatiloilta, he olivat säästäneet eläinten nahat. Päästyään Niniven luo he olivat puhaltaneet nahat täyteen ilmaa, sitoneet ne yhteen lautaksi ja rakentaneet lautan päälle padon. He olivat yön turvin ohjanneet kelluvan padon ylös Khosria, Niniven muurin tuntumaan, ja puhkoneet nahat. Pato oli uponnut joen pohjaan. Babylonialaiset olivat vahvistaneet patoa aamuun asti, jolloin heidät oli huomattu, ja vetäytyneet takaisin Tigris-virran varrelle.

Nebukadressar tunsi ylpeyttä keksintönsä vuoksi. Jos Ninive kaatuisi suunnitelman seurauksena, hän saisi suuren kunnian sotajoukkoa komentavien ruhtinaiden keskuudessa. Meedian kuningas, skyyttien, sagartialaisten ja persialaisten päälliköt ja Babylonian Nabopolassar kääntäisivät hyväksyvät katseensa hänen puoleensa.

Hän vilkaisi kuninkaan teltan suuntaan. Vanha Nabopolassar ei ollut näyttäytynyt lohikäärmetelttansa ulkopuolella päiväkausiin. Kuningas oli jättänyt joukkojen komentamisen perijälleen. Kuninkaanpoika ei tuottaisi isälleen pettymystä vaan valloittaisi Niniven isänsä ja kansansa kunniaksi.

”Ohjaa vaunu tornien luo!” Nebukadressar käski vaununajajaansa.

Sotavaunu nytkähti liikkeelle ja suuntasi kohti piiritystornien riviä Khosrin mutkassa, jotakuinkin puolimatkassa Tigriiltä Niniveen. Ajaja käsitteli hevosia tottuneesti, väisti kuopat ja kiersi kukkulat. Kilvenkantaja lepuutti käsiään, koska muuri oli nuolenkantamaa kauempana, ja antoi suuren kilpensä nojata vaunun kylkeen.

Tähystäjät katsoivat piiritystorneista muureja.

piiritystorni

”Mitä näette?” Nebukadressar huusi tähystäjille, kun hänen vaununsa oli päässyt tarpeeksi lähelle.

”Assyrialaiset eivät ole lähteneet ulos porteista”, lähimmän tornin huipulla seisova mies ilmoitti. ”He odottavat muurinharjalla eivätkä tee mitään. Vesi nousee nousemistaan.”

Nebukadressarilla oli aikaa odottaa.

Taivas oli pilvetön. Kaksi haukkaa lensi pohjoisesta. Ne kisailivat keskenään, syöksyivät maata päin ja nousivat viime hetkellä ylös, kohti korkeuksia.

Tähystäjä viittilöi käsillään.

”Herrani kuninkaanpoika!” hän huusi. ”Laituriportin kaari on murtunut, vesi tulvii sisään kaupunkiin! Väylä Niniveen on avoin!”

”Eteenpäin!” Nebukadressar karjaisi. ”Hävitetään Ninive maan tasalle!”

Hänen päällikkönsä toistivat käskyn kuuluvalla äänellä kaikkialla babylonialaisten ryhmitysalueella. Joukot lähtivät liikkeelle. Miehet huusivat, hevoset hirnuivat ja jalat tömisivät, kun babylonialaiset ryntäsivät kohti Niniven muureja.

 


Seuraavaan lukuun