Keskipäivä

nebukadressarSotavaunut vyöryivät kiilana kohti Niniven muuria. Nebukadressar seisoi kärkivaunussa, jousi kädessään ja miekka vyöllään. Kilvenkantaja hänen vierellään piteli hänen keihästään ja suojasi häntä miehenkorkuisella kilvellä. Vaununajaja piti ohjaksia tottuneissa käsissään. Kuninkaanpojan tunnus, lasuurinsininen lohikäärme, kohosi vaunun ylle. Lohikäärmeen suu oli auki, valmiina nielaisemaan Assyrian valtaistuinkaupungin.

Lähimpänä seuraavat vaunut eivät olleet vaunusoturien tai kilvenkantajien miehittämiä. Sen sijaan ne kuljettivat ponttonisiltoja ja niissä seisoi rakennusmestareita ja rakentajia. Päästyään vallihaudan luo rakennusmiehet hyppäsivät maahan, kantoivat sillat rantaan ja työnsivät ne veteen. Nuolet niittivät joitakin heistä, mutta useimmat pääsivät vallihaudalle asti ja saivat tehtyä tehtävänsä.

Iskujoukko syöksyi ponttonisiltoja pitkin vallihaudan yli ja kohti Laituriporttia, joka oli murtunut veden paineen alla. Muurin puolustajat lähettivät nuolisateen toisensa jälkeen hyökkääjien niskaan. Nuolia törrötti vaunujen kyljissä, kilvenkantajien kilvissä ja hevosten suojaloimissa. Mutta vain harva nuoli löysi tiensä maaliin asti, kaatoi ratsun, ohjastajan tai vaunusoturin.

Ennen kuin tulvavesi oli murskannut Laituriportin ja vyörynyt kaupunkiin, se oli ehtinyt pehmittää savisen maan portin edustalla. Siellä, missä aiemmin oli ollut kova tanner, oli nyt mutaa ja lietettä. Nebukadressar kurtisti kulmiaan nähdessään liejuisen maan.

”Jatkammeko?” vaununajaja huusi pyörien kolinan yli.

”Niin pitkälle kuin päästään!” Nebukadressar komensi, laski jousensa ja tarttui molemmin käsin kiinni vaunun laitaan.

Ajaja heilautti ohjaksia. Hevoset ravasivat eteenpäin hidastamatta vauhtiaan. Sotavaunujen joukko seurasi kuninkaanpoikaa.

Vaunu pysähtyi rämähtäen. Nebukadressar paiskautui reunaa vasten, ajaja putosi polvelleen, ja kilvenkantaja lensi kilpineen keihäineen vaunun laidan yli. Nuolet satoivat miehiä kohti, yksi lävisti ajajan rinnan ja toinen upposi kilvenkantajan reiteen.

Nebukadressar hyppäsi vaunusta, otti kilven ja keihään maasta ja lähti juoksemaan kohti porttia. Hänen miehensä hylkäsivät vaununsa, joista monet olivat juuttuneet mutaan, ja seurasivat herraansa jalan. He huusivat juostessaan.

Assyrialaiset olivat ryhmittyneet porttiin moneen peräkkäiseen riviin. Ensimmäinen rivi oli polvillaan, keihäät tanassa ja kilvet edessään. Seuraavan rivin miehet työnsivät keihäänsä etummaisten kilpien välistä. Taemmat rivit olivat nostaneet keihäänsä ylös, valmiina liittymään taisteluun, jos miehet heidän edessään kaatuisivat.

Nebukadressar piti kilpeä suojanaan ja kurkisteli sen takaa juostessaan. Kilpi oli tehty kaksin käsin kannettavaksi, mutta kuninkaanpoika kannatteli sitä yhdellä kädellä. Se tärähti aina kun nuoli osui siihen, ja osuma osumalta Nebukadressarin vasen olkapää kipeytyi. Hän puri hammasta, ojensi keihään eteensä ja valmistautui kohtaamaan vihollisen.

Kilpi iskeytyi kilpeä vasten. Nebukadressar työnsi edessään olevan miehen kumoon kilvellään ja survaisi keihäänsä tämän vierustoveriin. Assyrialaiset työntelivät keihäitään kuninkaanpoikaa kohti. Pistoja tuli oikealta ja vasemmalta, ja Nebukadressar joutui perääntymään askeleen verran. Sitten hänen miehensä olivatkin jo hänen rinnallaan, ja kilpimuurit rämähtivät toisiinsa kaikkialla ympärillä.

Sotilaat liukastelivat mudassa, monet babylonialaisista suistuivat maahan, ja assyrialaiset lävistivät maassa makaavat miehet. Mutta hyökkääjien vyöry oli liian voimakas. Puolustajien ensimmäinen rivi kaatui, toinen hajosi pieniksi ryhmiksi, ja taemmat rivit vetäytyivät porttikammioon.

Babylonialaiset säntäsivät assyrialaisten perään. Nämä hajaantuivat, käänsivät selkänsä ja lähtivät juoksuun. Hyökkääjät juoksivat pakenevia kiinni ja upottivat keihäänsä näiden selkään. Puolustajat yrittivät ryhmittyä vielä sisäportin luona, mutta heidät lyötiin maahan. Vain harva assyrialainen pääsi portilta kaupunkiin.

paniikki

Nebukadressar ryntäsi Niniven kaduille ensimmäisenä. Hänen rintapanssarinsa oli veressä, partansa hajalla, ja hänen silmissään oli hurja katse. Hän tappoi jokaisen, joka hänen eteensä erehtyi, ja hänen omat miehensäkin väistivät häntä.

Hyökkäysjoukosta vasemmalla, Khosrin vastarannalla, Niniven palatsit kohosivat kohti korkeuksia. Vedenrajaan rakennettu, monen miehen korkuinen muuri reunusti palatsialuetta. Mahtavat rakennukset ulottuivat kauas muurin ylle. Babylonialaiset pysähtyivät tuijottamaan näkyä.

Vanha kuninkaanpalatsi, kaupungin suurin rakennus, tavoitteli taivaita aivan muurin tuntumassa. Kiveen kaiverretut ja monin värein maalatut kuvat kiersivät sen ulkoseiniä. Kuninkaat, soturit ja siivekkäät härät hohtivat keskipäivän auringon valossa. Pylväät reunustivat ylimpiä kerroksia, ja pylväiden välissä purppura- ja sinivärein värjätyt verhot heiluivat tuulessa.

Vanhan kuninkaanpalatsin takana ja sen oikealla puolella kohosi lukuisia porrastorneja. Niistä korkein oli pyhitetty tiedon jumalalle. Nebukadressar tiesi, että Niniven palatsien ja temppelien uumenissa oli kirjastoja, joiden savitauluihin oli kätketty kaikki maailman tieto. Assyrialaiset arvostivat tietoa yli kaiken, varjelivat sitä ja piilottivat sen muiden katseilta. Savitaulujen salaisuudet kiehtoivat kuninkaanpojan mieltä.

Hieman etäämpänä, lähellä palatsikukkulan lakea, näkyi uusi kuninkaanpalatsi, Sin-šar-iškunin asuinsija. Sen katoilla ja parvekkeilla kasvoi palmuja, ja köynnökset kulkivat sen seiniä pitkin. Kukoistava puutarha levittäytyi palatsikukkulalle kerroksittain. Pyörivät putket toivat vettä puutarhan ylimpiin kerroksiin ja siltamaiset vesijohdot alempiin.

Palatsialueen muurissa oli portti, josta johti portaat vesirajaan. Veneitä seisoi rannassa portaiden juurella. Assyrialaisten sotilaiden joukko odotti vihollista portailla, kevytrakenteisen portin edessä, keihäät tanassa ja jouset jännitettyinä.

”Tuonne me menemme!” Nebukadressar karjui. ”Kuninkaan palatsiin!”

Hänen miehensä kohottivat keihäänsä kohti sinisenä hohtavaa taivasta ja vastasivat huutoon: ”Palatsiin! Palatsiin!”

 


Seuraavaan lukuun