Illankoitto

sumiKun Sumi tuli ovelle, Naramu ja Tukultu olivat ehtineet jo puhua hetken. Naramu kääntyi Sumin puoleen. Hän kertoi, että vihollinen oli hyökännyt kaupunkiin, ja kehotti Sumia etsimään äitinsä. Sitten Tukultu lähti ja Naramu seurasi häntä.

Sumi jäi yksin. Hän puki ylleen huntunsa ja huivinsa ja lähti talosta. Hän suuntasi kohti pohjoista, missä äidin veli perheineen asui.

Ihmiset säntäilivät kadulla Sumin ympärillä. Hän kuuli, kuinka he huusivat avukseen niin jumalia ja suojelushenkiä kuin paholaisia ja manalan vartijoita. Sumi vilkuili ympärilleen, mutta vihollisen sotilaita ei näkynyt.

Ylhäällä, Šamaš-portin päällä, Niniven miehet valmistautuivat taisteluun. He huusivat toisilleen, juoksivat pitkin muurinharjaa ja kiipesivät ylös ja alas sisämuuria vasten pystytettyjä tikkaita. Sumi ei uskaltanut katsoa pitempään, koska pelkäsi näkevänsä meedialaisten nousevan muurille.

Sumi pyrähti juoksuun. Hän juoksi katujen halki, kovempaa kuin oli koskaan juossut. Kyyneleet sumensivat hänen näkönsä, ja kaupunki muuttui hänen silmissään usvaksi ja huudoksi. Ihmiset vilahtivat ohi hahmottomina, basaarikojut syöksyivät eteen ja katosivat selän taakse, ja kadut seurasivat samanlaisina toinen toistaan. Talot olivat kuin sameaa vettä, ne sulautuivat toisiinsa ja lainehtivat Sumin yli ja ohitse. Koko kaupunki huusi samaa huutoa hänen korvissaan, mutta hän ei saanut sanoista selvää.

Juostuaan monta kadunväliä Sumi pysähtyi lepäämään. Hän seisoi Pylväiden talon juurella. Sen portit ja muurit oli maalattu monin värein, taruolennot juoksivat pitkin ulkoseiniä ja ikkunanpieliä, ja mahtavat pylväät reunustivat palatsin sisuksiin kulkevia käytäviä. Vaikka rakennus oli suurenmoinen ja hämmästyttävä, se ei vetänyt vertoja kuninkaiden palatseille Khosrin rannalla. Sumi mietti, että pian Ninive kaikkine loistokkaine rakennuksineen olisi tuhkaa ja raunioita, ja hänen rintaansa kuristi. Hän jatkoi juoksuaan.

Keskikaupungin kaduilla oli vettä. Sumin sandaalit läiskyivät lätäköissä. Alas Khosrin rantaan viettävillä kaduilla vettä oli yhä enemmän, kunnes Sumi kahlasi vedessä polviaan myöten. Hän näki, että joki tulvi. Ihmiset parveilivat molemmilla rannoilla, yrittivät päästä sillalle sekä etelästä että pohjoisesta ja tönivät toisiaan henkensä hädässä.

Sumi ei mennyt sillalle vaan käveli rantakiveykselle, missä vesi ulottui häntä vyötäisille, ja sukelsi vaatteet päällä jokeen. Hän kauhoi vahvoin vedoin kohti vastarantaa. Jo lapsena hän oli oppinut uimaan Tigris-virrassa, vanhempiensa valvovien silmien alla, ja vedessä hänellä oli hyvä olla. Uidessaan hän tunsi olevansa yhteydessä maan syvyyksiin, missä hänen veljensä ja sisarensa asuivat.

Sillä hetkellä tulviva vesi ja väen paljous kävivät liian raskaiksi Khosrin sillan tukirakenteille. Silta kirskahti kovaan ääneen ja sortui. Ihmiset kiljuivat, vesi roiskui, ja aallot löivät Sumin yli. Hän ei välittänyt vaan jatkoi uimista ja pääsi rantaan. Siellä hän pysähtyi katsomaan hävitystä.

Veden varaan joutuneet niniveläiset ojentelivat käsiään ja huusivat. Monet vuotivat verta. Yksi toisensa jälkeen he painuivat pinnan alle. Tulvaveden kurimus vei nekin, jotka osasivat uida, ja itku ja valitus kohosivat molemmilta rannoilta.

hukkuvia

”En voi auttaa heitä”, Sumi sanoi itsekseen. ”Minun on jatkettava äidin luo.”

Enon talo sijaitsi keskellä pohjoiskaupunkia, palatsialueen ja Nergal-portin välissä. Kun Sumi saapui talolle, äiti istui pihamuurin portilla kuin kiveksi jähmettyneenä.

Vasta nähdessään Sumin Emeta havahtui.

”Älä mene sisään!” hän kielsi tytärtään.

Sumi auttoi äitinsä ylös.

”Mitä me nyt teemme?” hän kysyi.

”Meidän täytyy lähteä”, Emeta vastasi. ”Meidän täytyy paeta Ninivestä jotenkin!”

”Mutta miten? Vihollinen piirittää kaupunkia, kiipeää muureille ja murtaa portit. Ei täältä voi lähteä, ei mitenkään!”

”Yritetään edes! Pohjoiset portit ovat lähellä. Kenties pääsemme tavalla tai toisella livahtamaan ulos Hadadin, Nergalin tai Sînin portin kautta.”

”Minkä niistä?”

Emetan otsa rypistyi, kun hän mietti.

”Sen perusteella, mitä olen kuullut, skyytit ja sagartialaiset hyökkäävät Sîn-porttia vastaan ja meedialaiset Hadad-portille. Nergal-portti jää niiden väliin. Se on lähimpänä meitä, paetaan sen kautta!”

 


Seuraavaan lukuun