Pimeys

sumiKun Sumi oli pieni lapsi, hänen isänsä sai kutsun lähteä Assurin kaupungista Niniveen tapaamaan kuningasta. Isä päätti ottaa perheen mukaansa. Eihän ollut soveliasta, että vaimo ja tytär jäisivät kahdestaan kotiin niin pitkäksi ajaksi pelkkien orjien kanssa.

Matkalla isä kertoi, että kuningas oli vasta noussut istuimelleen pitkien veljesriitojen ja monien vallankaappausten jälkeen. Nuori Sin-šar-iškun kutsui Sumin isän luokseen, koska tahtoi kunnioittaa suurta lasimestaria. Vaikka taitava lasintekijä oli joutunut epäsuosioon ja lähetetty kuninkaan hovista pikkuruhtinaan palvelukseen, hänen taitonsa ei ollut kadonnut.

Perhe kulki kahden aasin vetämillä kärryillä. Isä päätti mennä kaupunkiin Šamaš-portin kautta. Äiti vastusti ajatusta, mutta isä ei kuunnellut.

Pian Šamaš-portin jälkeen isä veti ohjaksista ja aasit pysähtyivät. Äiti ja isä kääntyivät katsomaan taloa. Se sijaitsi vähäisen kadun varressa, porttitornin varjossa. Sekä äidin että isän kasvoille nousi ilme, jota Sumin oli vaikea tulkita. Oli kuin he olisivat eksyneet toiseen maailmaan ja kauhistuneet näkemäänsä. Sumi tahtoi kysyä, mikä oli pielessä, muttei löytänyt sanoja.

Äiti alkoi itkeä. Kyyneleet valuivat hänen poskilleen, ensin yksinäisinä puroina, sitten vuolaina virtoina. Hänen harteensa vavahtelivat, kasvot vääristyivät ja huulet vapisivat. Hän puristi lujasti isän käsivartta.

Silloin tapahtui jotain, mitä Sumi ei ollut koskaan nähnyt. Isä itki. Hänen huulensa mutristuivat tuskin huomattavasti, silmät kostuivat, ja yksinäinen kyynel vierähti hänen silmästään. Hän peitti kasvonsa käsillään. Äiti painoi päänsä hänen olkaansa vasten, ja äidin kyyneleet kastelivat isän parran.

”Meidän oli tultava tätä reittiä”, isä sanoi käsiensä takaa. ”Ei ollut muuta vaihtoehtoa.”

Hän kohotti kasvonsa, pyyhki silmänsä ja heilautti ohjaksia. Aasit jatkoivat eteenpäin rauhallisina, ymmärtämättä isäntäperheensä hätää.

Sumi muisti orjien kuiskaukset, äidin ja isän synkät katseet, harvat sanat heistä jotka olivat poissa jo ennen Sumin syntymää. Hän muisti, kuinka vanhemmat olivat hätistäneet hänet pois puhuakseen pitkiä aikoja keskenään. Joskus heidän huoneestaan kuului itkua. Sumi kyllä ymmärsi, mistä oli kyse, vaikka oli vasta lapsi.

Toisinaan Sumi epäili, että hänen vanhempansa lähtivät Ninivestä ja muuttivat Assuriin, koska tahtoivat paeta lastensa muistoa. Miten veljet ja sisaret olivat kuolleet, sitä Sumi ei tiennyt. Hän keksi monia selityksiä, toinen toistaan kauheampia, ja valvoi usein myöhään yöhön peläten pahoja unia.

Niniven Šamaš-portin luona, äidin ja isän entisen kodin edessä, pimeys tarttui Sumiin eikä ehkä koskaan kadonnut, vaikka hän ei kertonut sitä vanhemmilleen.

naarasleijona